Joka kolmas korkeakouluopiskelija kärsii ahdistuksen ja masennuksen oireista. Valtaosa opiskelijoista on Akavan liittojen opiskelijajäseniä. Opiskelijat ovat kovilla jo toiseen asteen opinnoissa. Epätietoisuus itselle sopivasta koulutusalasta ja kilpailu korkeakoulupaikoista luovat valtavat paineet monelle nuorelle.
Nuorten mielenterveysongelmat ovat järjestelmämme vakava epäonnistuminen. Sen korjaaminen vaatii lisää rahoitusta ja resursseja terveydenhuoltoon, opiskelijahuoltoon ja ylipäätään koulutukseen (Akavan opiskelijoiden tiedote).
Ongelman kuntoon laittaminen pitäisi olla itsestäänselvyys, kun poliitikot päättävät prioriteeteistaan. Silti hallitus toisensa jälkeen veivaa koulutuksen rahoitusta: leikataan pysyviä määrärahoja ja paikataan välillä pientä siivua määräaikaisella rahoituksella.
Työelämään siirryttäessä mielenterveysongelmat eivät poistu itsestään. Hoitamattomina ne pahenevat ja syvenevät. Luottamus tulevaisuuteen ja hyvän elämän edellytyksiin heikkenevät.
Into, taito ja kyky työhön ja uralla etenemiseen ovat koetuksella. Tehokkuus, tuottavuus, kilpailukyky ja talouskasvu ovat hyvinvointiyhteiskuntamme jatkuvuuden edellytyksiä. Niiden taustalla on hyvinvoiva ihminen, joka jaksaa ideoida, kehittää, haastaa ja välillä vaan suorittaa.
Kun vaadimme rakenteiden ja järjestelmien, verotuksen tai rahoituksen muutoksia, niiden keskiössä ja kohteena on aina ihminen. Akavan puheenjohtajana nostaisin nuorten, opiskelijoiden ja kokeneempien konkareiden hyvinvoinnin selkeämmin ja isommalla äänellä edunvalvontamme ytimeen.
Akavan tavoitteet talouden kasvuedellytysten parantamisesta, työllisyydestä, julkisen talouden kestävyydestä ja veroasteen alentamisesta ovat äärimmäisen tärkeitä.
Työllisyysasteen nosto on välttämätöntä mutta se ei riitä, jos työikäisten osuus väestöstä jatkaa vähenemistään, työ on satunnaista ja ihmiset voivat työssään huonosti. Työhyvinvointiin panostaminen on kovan luokan talous- ja työllisyyspolitiikkaa.